Matkassa mukana olivat; Anne, Mari, Markku, Kari, Lasse, Seppo, Mikko, Sveta, Timo, Hannamaija, Eero, ja kaksi Hannua.

Matkakertomus kivasta Kiovasta

Kahvissa sulavia vihkisormuksia ja paikallisia ajokortteja. Poistuminen pimeässä stadionkierrokselta. Ristiriitainen aikamatka 1970-luvulle. Upeaa arkkitehtuuria ja neuvostoaikaista mahtipontisuutta. Ja tietysti fantastinen porukka, joka piti huumorin katossa koko reissun ajan, vaikka matkaohjelma muuttui viime tingassa jalkapallo-ottelun peruuntumisen vuoksi. Matkamoguli Kalevi Keihäsen reinkarnaatiokin löytyi. Kaikkea tätä ja paljon muuta oli Tepsiläisten Kiovan reissu. Tervetuloa siivelle!

Kello on varttia yli neljä perjantai-aamuna ja ryhmä ukuleita tai ainakin yöpöllön näköisiä Tepsiläisiä kokoontuu silmät ymmyrkäisinä Turun lentoasemalle odottamaan pääsyä Riikan koneeseen. Lähtöselvitys soljuu ilman jonoja ja yleinen toteamus on, että oman lentoasemamme toiminta hakkaa kivikylän vastaavan sujuvuudessa. Vallan uusia matkalaisia on uskaltautunut mukaan muutama, joka ilolla pantiin merkille.

Itse lento meni hetkessä aina hyväntuulisen klubiemäntämme Annen huolehtiessa viihteestä jäljittelemättömällä tavallaan. Koko kone kuuli varmasti hänen hymyilevän. Sivuosassa oli klubiemomme takin huppu, josta oli moneksi. Hyvä mieli tarttui ja sama riemu repesi myös jatkolennolla Kiovaan, joten vauhdikkaasti meni matkanteko huolimatta Air Balticin ylenmääräisestä sähläämisestä internetissä tapahtuvan check inin kanssa!

Keihäsmatka a’ la Tepsiläiset

Epävirallinen viinin korkeimman olomuodon gastronauttimme, jäsen-Timo ehti kauhistua matkanjohtajan ostettua koneen myyntikärryn tyhjäksi jalosta juomasta juuri ennen, kuin tämä olisi päässyt ostoksille. Seurauksena oli aito hämmästys ja hirmuinen pettymys myyntivaraston olemattomaan kokoon. Tämä purkautui kieli poskessa matkanjohtajaa kohtaan esitettynä syytöksenä hänen elämänsä pilaamisesta.

Perimmäiseksi syyksi paljastui jäsen-Timon paremman puoliskon, jäsen-Marin mieltymys matkoihimme, joille Timppa ennen pääsi äijäporukassa. Myös ”Keihäskän” puuttuminen matkasta alkuperäissuunnitelmasta poiketen sai aikaan salaliittoteorioita pannen 20-vuotisen ystävyyden koetukselle.

Aiheesta johtuen harkitsimme oman huumoripitoisen Me too –liikkeen ( vapaasti osin suomennettuna Me kans! ) perustamista miesten vapauttamiseksi. Kauheana rangaistuksena äärimmäisestä äijämäisyydestä jäsen–Timo tuomittiin vetämään naisten shoppailukierros lähimmässä ostoskeskuksessa.

Ankarasta ja epäoikeudenmukaiseksi luokiteltavasta henkisestä jalkapuustaan riehaantunut, sekä matkamoguli Kalevi Keihäsen ja matkanjohtajan habituksen mahdollisista yhtäläisyyksistä riemastunut jäsen-Timo uhkasi hankkia tälle chinchillaturkin ja uimahousut. Veljelliseen sopuun päästiin, kun ”Keihäne” lupasi jakaa kärrystä hankitun saaliinsa jäsen-Timpan kanssa. Näin siis jo ennen kuin olimme perillä kohteessa! Kuvassa se oikea Kalevi Keihänen.

Sveta&Mikko hoitivat järjestelyt

Ystävämme Sveta ja Mikko olivat hoitaneet järjestelyt Kiovassa kuntoon jo etukäteen. Paikallinen Dynamo tosin toivotti meidät tervetulleeksi omalla tavallaan pelaamalla lauantaiksi ilmoitetun ottelunsa Kolosia vastaan varmuuden vuoksi jo pari päivää ennen saapumistamme.

Kuljetus lentokentältä hotelliin toimi kuin ajatus. Samoin Svetan masinoima sisään tsekkaus.

Nyssykät kestikievarin matkatavarahuoneeseen vähintäänkin koko ikänsä sitä vartioineen ikäneidon vahdittaviksi. Kuitteja luovuksesta ei saatu ja tultaessa jäsen-Hannamaijalle tyrkytettiin jonkun toisen lompakkoa sen enempää asiasta numeroa tekemättä. Mitäs pienistä.

Kuvan upea maisema on suoraan hotellimme Ukrainen edestä. Lasikatto on ostoskeskuksen kattoikkuna.

Seinä tyhjäksi satasen kertanostolla

Pari askelta hotellin parkkipaikan läpi ja huomasimme olevamme ostoskeskus Globuksen uumenissa Maidanin aukion vierellä. Rahanvaihto oli show sinänsä. Pienessä kopissa istunut alkuasukas ilmoitti sujuvalla paikallisella, että Ukrainan hryvniat ovat vähissä käsilaukkunsa sisällön laskettuaan. Matkanjohtaja vaihtoi huikealla satasella ”seinän tyhjäksi.” Taas saatiin yksi urbaanilegenda lisää.

Tämän oven takaa löytyi kulttiravintola Last Barricade, jonka hintataso olisi Suomessa aiheuttanut tilaajalle lahjaveron valtion taholta. Jäsen-Hannu tilasikin itselleen vallan mainioksi kehumansa borschkeiton matkalaisten testatessa menun muilta osin.

Kolmelta saimme sitten huoneet Hotelli Ukrainasta ja pääsimme hiukan levähtämään, sekä pesemään pois reissun rähjääntymiset.

Osa porukasta reippaili kaupungilla samalla kun toiset ottivat levon kannalta. Illallinen tarjoiltiin sitten Chicken Kiev –ravintolassa. Pitkässä pöydässä tunnelma nousi ja nestemäiset sun muut kiinteämmät elintarvikkeet tekivät kiitettävästi kauppansa. Kiovan kana oli aivan erinomaista ja ravintolavalinta onnistunut. Ilta kului sanamukaisesti kuin siivillä.

Reissudemokratian määräämän äänestyksen tulos oli lähteä majapaikkaan yömyssyille. Kapinallisia ei ilmaantunut, vaan ilonpito ja keskustelu seuran eri lajien tilasta, ynnä muustakin urheiluun ja elämään kuuluvasta jatkui kovakuntoisimpien osalta yömyöhään.

Borschkeiton jälkimaininkeja ja mellakkapoliiseja

Lauantai-aamuna kokoonnuimme hotellin neuvostoaikoja henkivään valtavaan saliin aamiaiselle. Itse aamupala ei sitten kyseisiä haikuja henkinytkään, vaan tarjottavaa oli laidasta laitaan yli tarpeen. Äärimmäisyydestä toiseen siis. Liekö borschkeiton vaikutusta, sillä sen nauttiminen ilmeisesti värjäsi silmät vielä seuraava aamunakin.

Matkanjohtajan huomautettua riemukkaan epähienosti, että ”silmät ovat nielun peili”, lahjoitti jäsen-Hannu tälle kiitoksena ukrainalaisen ajokorttinsa, jonka hän oli juuri aamulenkillä ”suorittanut” paikalliselta helppoheikiltä. Näin syvää seurahenkisyyttä harvoin tapaa edes Tepsiläisessä perhepiirissä.

Osa porukasta onnistui oleksimaan hotellimme vieressä sijaitsevalla Maidanin aukiolla, kun mielenosoittajat alkoivat kekkaloida samassa tilassa ties mistä asiasta.

Mellakkapoliisit olivat tosissaan palauttaakseen tarvittaessa järjestyksen ja niinpä meikäläisten terve maalaisjärki käski väistymään sivummalle. Taas yksi erikoinen, joskaan ei miellyttävä tapaus maailmanmatkaajien pohjattomaan kokemusvarastoon.

Klitschkojen museosta privaatille stadionkierrokselle

Päivä jatkui visiitillä Klitschkon nyrkkeilijäveljesten urasta kertovaan museoon Kiovan Olympiastadionin kupeessa. Niin Vitaliy kuin Vladimirkin ovat ammattilaisten raskaansarjan maailmanmestareita, joten melkoinen kunnioitusta herättävä veljespari urheilun jättiläisiä on kyseessä.

Näimme videopläjäyksen kumpaisenkin hienoimmista voitoista, jonka jälkeen pääsimme vielä tutustumaan mestaruusvöihin ja muuhun memorabiliaan. Hieno veto Svetalta ja Mikolta tuoda meidät tänne!

Seuraavana oli vuorossa opastettu kiertokäynti itse stadionilla. Puitteet olivat kunnossa ja tilaa 70 000 katsojalle. Omaperäisyyttä lisäsi se, että kierros tuli maksaa stadionin henkilökunnalle käteisellä. Valot eivät ilmeisesti sisältyneet hintaan, sillä poukkoilimme käsikopelolla pois stadionin uumenista. Hauska ja uniikki muisto jäi tästäkin. Sivumennen todettakoon, että stadionin yhteyteen ollaan rakentamassa Sheratonin hotellia ja Radissonin vastaava löytyy jo kivenheiton päästä.

Ei sormukse mittän kaffeplörös sula!

Matkan viimeinen yhteinen illallinen oli tällä kertaa hulppeassa BEEF, meat&wine –ravintolassa. Ravitsemusliike osoittautui odotusten mukaisesti korkeatasoiseksi, jos kohta jouduimme odottamaan laskua tolkuttoman kauan.

Sitä ennen matkanjohtaja kiitti puheenvuorossaan Svetaa ja Mikkoa matkajärjestelyistä, sekä muita paikalla olleita seurasta, avusta, ja hymystä. Vastauspuheenvuoron piti historioitsija-Markku, joka kaiken kokeneena ei pelästynyt matkaseuraansa, saati sen huumoripitoisia tarinoita ja sutkauksia.

Myös ääneen päässyt ja ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ollut jäsen-Seppo totesi Kiovan yllättäneen positiivisesti. Kauniisti huomoiduiksi tulivat kummankin osalta niin matkasta vastuulliset kuin matkaseurakin.

Erikseen on mainittava poikkeuksellista siviilirohkeutta armaan siippansa silmien alla osoittanut, ja kiitettävään vauhtiin päässyt jäsen -H-, joka ihastui tarjoiluun ikihyviksi ja katsoi aiheelliseksi kruunata illallisensa selvittämällä, josko vihkisormus sulaa kaffeplörössä?! Vieressä istuneet kunniajäsen-Lasse ja matkanjohtaja jännittivät lähieteisyydeltä uraauurtavan kokeilun tulosta.

Ei sulanut sormus kupissa armottomasta vatkaamisesta huolimatta, ja moni pöytäseurueemme ”kolmikymmenvuotisen sodan” kotonaan taistellut veteraani joutui naurunremakan tauottua kyynelsilmin luopumaan tästäkin toivosta. Kyllä sitä vanhatkin äijät osaavat… tai sitten eivät!

Kaikki loppuu aikanaan

Sunnuntaina oli tavan mukaan edessä huoneen luovutus kahdeltatoista. Osa matkalaisista maksoi 900 paikallista, eli 32 euroa saadakseen kaikessa rauhassa toipua matkan rasituksista. Luottokortti tai edes länsivaluutta eivät sellaisenaan kelvanneet juuri tämän laskun maksamiseen. Perusteena oli ”this is a government hotel.” Siihen ei ollut mitään lisättävää.

Koska yhteistä ohjelmaa ei ollut ennen kello viittä, hajosi seurueemme kuka lenkille ja kuka mihinkin nähtävyyksiä katsomaan. Hotellin aulabaari osoittautui kiintoisimmaksi nähtävyydeksi kooten taas parven yhteen. Yhteisen neuvonpidon päätökseksi tuli käydä haukkaamassa porukalla särvintä toisen kerroksen kuppilassa. Siellä kelpasi ainoastaan paikallinen käteinen, eikä kuittia sen enempää tarjottu, eikä kyselty.

Paluukuljetus lentokentälle oli paikalla ajallaan. Niin myös kuljetettavat, joten autossa otettiin luku, vaan ei lukua. Debetin ja kreditin täsmätessä perjantaihin tulimme kuljetetuiksi lentoasemalle, jossa oli aikaa yli oman tarpeen. Lounget tarjosivat kuitenkin helpotusta selkä- tai muuten vaan vaivaisille. Samoin ajanvietettä antoivat Tax Free ja lukuisat kuppilat. Lennot lähtivät ajallaan ja perille Turkuun päästiin ilman isompia härdelleitä.

Summa summarum

Yleinen mielipide tuntui olevan, että Kiova yllätti positiivisesti. Tänne tullaan varmasti vielä uudestaan.

Ja sitten… Sveta ja Mikko! Koko ryhmämme puolesta voi sanoa, että te teitte reissustamme upean kokemuksen. Vaivannäkönne ja aito välittämisenne ei jäänyt keneltäkään matkalla olleelta rekisteröimättä. Lämmin kiitos ystävyydestänne ja ystävällisyydestänne.

Omasta puolestani kiitos jokaiselle matkalle osallistuneelle. Nämä reissut ovat joka kerta ainutlaatuisia. Ansio siitä on Tepsiläisen perheyhteisön upeiden ihmisten. Niille, jotka eivät lähteneet mukaan voi vain sanoa entisen pääministerin sanoin… sori siitä!

matkanjohtaja Keihäne